Kiinteistövero on epätasapuolinen

Kiinteistövero otettiin käyttöön Suomessa vuonna 1993. Tämän taustalla on ollut liittyminen EU:n sisämarkkinoille. Kyseessä on kunnille maksettava vero ja se on noin kahdeksan prosenttia kuntien verotuloista.

Kiinteistöverokertymä koostuu pääosin siten, että rakennusten yleinen kiinteistövero tuottaa 31%, maapohjan yleinen vero 25,4 % ja vakituiset asuinrakennukset 32,2% sekä muiden kuin vakituisten asuntojen kiinteistövero 5,2 % kiinteistöveron kokonaiskertymästä. Verovelvollisia ovat kaikki kiinteistöjen omistajat, oli sitten kyseessä henkilöt, yritykset tai yhteisöt. Verohallinto toimittaa verotuksen ja tulouttaa veron kunnille. 

Vero määräytyy kiinteistön ominaisuuksien mukaan, eikä se mitenkään huomioi omistajan taloudellista tilannetta. Kiinteistön arvostuksessa viitearvo maapohjissa on markkina-arvo ja rakennuksissa rakennustyypin keskimääräinen rakentamiskustannus. Kunnat määräävät soveltamansa veroprosentit vuosittain. Ja niissä kunnissa, joissa yleinen kunnallisveroprosentti on jo valmiiksi korkea, koetetaan kiinteistöveron kautta saada lisätuloa ilman, että puututtaisiin varsinaiseen veroprosenttiin.

Kiinteistöverossa haasteena on, että Suomi on heterogeeninen alue, jossa hinnat ovat eri puolilla Suomea kehittyneet eri tahtiin ja myös eri suuntiin eri alueilla. Aiemmin tilanne oli monin paikoin sellainen, että verotusarvot olivat selvästi alhaisempia kuin rakennusten ja tonttien markkina-arvo.

Nyt tilanne etenkin kasvukeskusten ulkopuolella on kehittynyt siihen suuntaan, että verotusarvot ovat merkittävästi suurempia kuin rakennusten ja tonttien markkina-arvot todellisuudessa ovat. Siten järjestelmä tuottaa epätasapuolisen verotuksen, joten on hyvin ymmärrettävää, että kiinteistövero ei ole verovelvollisten suosiossa.

Nyt ollaan kiinteistöverotusta uudistamassa siten, että se olisi valmis vuoden 2020 verotukseen mennessä. Tänä syksynä on aloitettu rakennusten arvostamisjärjestelmän uudistaminen. Mikäli tämä tehdään edes jonkin verran nykyistä tilannetta oikeudenmukaisemmin, se tarkoittaa, että kuntien kiinteistöveron tuotto laskee. Kun tämä ei kunnille sovi, niin taas varmaan ollaan laajentamassa veropohjaa.

Toisaalta on mahdollista, etteivät kuntien kiinteistöverotulot laskekaan, kun kiinteistöveroprosenttien rajoja nostetaan. Kun kiinteistöverosta ei voi välttyä kukaan tai mikään taho, jolla on kiinteistöomistuksia, niin tätä rajojen nostovaihtoehtoa on helppo käyttää lisätulojen saamiseksi. Siis uudistuksen jälkeenkään ei välttämättä verotuksen oikeudenmukaisuus parane.