Paluu artikkeleihin

Mäntyharju 2030 – keskuksen kehittämistä tarvitaan enemmän kuin koskaan

(01.06.2015)

Rikkonaisen ja maaseutumaisen Saimaan maakunnan elinvoima on erittäin riippuvainen keskuksistaan, eikä vain Mikkelin vaan myös muiden kaupunkien ja kirkonkylien. Viitostie ja Savonrata eivät yksin riitä. Ilman elinvoimaisia keskuksia sujuva arki vaikeutuu, alueen perifeerisyys lisääntyy ja usko tulevaisuuteen on koetuksella.

Elämme keskellä isoa ja nopeaa murrosta, jota on verrattu teollistumiseen. Nykyisessä toimintaympäristön murroksessa keskusten kehittämistä tarvitaan enemmän kuin koskaan, mutta ovatko kehittäjät, osaaminen ja toimintamallit (sosial planning/yhteisömuotoilu) ajan tasalla?

– Ei ihme, että päättäjillä menee sormi suuhun! Pienten keskusten kehittämiskampanjan (Pike-kampanjan) kokemusten, 16 kirkonkylän kehittämishankkeen, perusteella kuntapäättäjien todellinen keskusten kehittämistahto jää kuitenkin epäselväksi. Tulosten mukaan asukkaiden, yrittäjien ja kuntapäättäjien ajatukset paikalliskeskusten kehittämisestä eivät kohtaa. Sen vuoksi asukkaat eivät sitoudu kirkonkylään ja luota sen tulevaisuuteen, uudet asukkaat jäävät saamatta, ja yrittäjä ihmettelee, miksi investoida kirkonkylään (www.esavo.fi/pike).

Mäntyharjussa on viime vuosina panostettu taajamakeskuksen kehittämiseen. Kaupan investoinnit, uusi koulukeskus, Salmelan taidekeskus sekä Mäntyharju-Repovesi retkeilyreitit ja keskuksen kehittämishanke ovat osaltaan lisänneet keskuksen elinvoimaisuutta – ja onneksi keskuksen kehittäminen jatkuu. Onko Mäntyharjusta selviytyjäksi ja uusiutujaksi nykyisessä murroksessa, moderniksi maailmankyläksi, ja jopa malliksi muille? Vau!

Rintamapostia Saimaan maakunnasta

Suomalainen maaseututaajama 2010-luvulla –tutkimuksessa maaseututaajamien viime vuosikymmenien kehitystä kuvataan seuraavasti: Yhden sukupolven aikana, jatkuvaan kasvuun varautumisen lopputuloksena, maaseututaajamiin kuten Mäntyharju on muodostunut ”pysyvän keskeneräisyyden paradoksi”. Sen keskiössä on toisaalta kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen keinoin luodun rakennetun ympäristön keskeneräisyys, vajaakäyttöisyys ja ylimitoitus, sekä toisaalta kehitysnäkymien ja tulevaisuuden epäselvyys (SuoMa 2015).

Etelä-Savon väkiluku on vähentynyt jo 1950-luvulta ja selvästi vuodesta 1995 oltuaan sitä ennen noin 25 vuotta lähes ennallaan. Myös taajamakeskusten väestökehitys on kääntynyt laskuun jo 1990-luvulta alkaen. Mäntyharjun keskuksen väestö/väestötiheys on pienentynyt noin 15 prosenttia. Samalla taajamarakenne on laimentunut ja sen yksikkökustannukset ovat kasvaneet. Ydinkeskuksen tyhjien tilojen määrä (10 kpl, 2/2015) kuvaa osaltaan keskuksen laimentumista. Hyvinvointi Suomen rakentamisen ja kasvun ajan (1960-1990) myötä myös Mäntyharjussa on kuitenkin varauduttu jatkuvaan väestön kasvuun. Taajamarakenne on laajentunut vuodesta 1980 yli 30 prosenttia.

Ennusteiden ja väestörakenteen perusteella väki vähenee edelleen. Pitkässä juoksussa tätä kehitystä ei kestä yksikään kunta eikä keskusten elinvoima. Näillä tunnusluvuilla ja ennusteilla Mäntyharju keskuksineen ei voi laskea elinvoimaansa ja uutta kasvua pelkästään oman väestökehityksen varaan. Edessä on palvelujen, toimintojen ja taajamarakenteen sopeuttamisen pakko – suu säkkiä myöten. Eikä se välttämättä riitä. Ei myöskään uudet, hankekohtaiset investoinnit ja rakentaminen nykyisen taajamarakenteen jatkoksi. Ilman uutta, kestävää roolitusta, mitoitusta ja tulevaisuuden kehityskuvaa kehitystoimenpiteet jäävät helposti vain saattohoidoksi.

Uusiutuminen alkaa ytimestä – taas on pitäjäntupa keskeisessä roolissa Mäntyharjussa

Taidekeskus Salmelan, entisen pitäjäntuvan ja kirkonkylän tarina on hyvä esimerkki hiipuvan kirkonkylän uusiutumisesta, uudesta liikeideasta, mitoituksesta ja kasvusta. Pitkäjänteisesti ja päämäärätietoisesti Salmelan kasvutarina on jatkunut jo 25 vuotta. Kehitys heijastuu selvästi koko kirkonkylän, Mäntyharjun kulttuurikeskuksen elinvoimaisuuteen ja tulevaisuuden uskoon.

Salmelan tarinan arvoa nostaa se, että taantuvien maaseututaajamien kestävästä uusiutumisesta on erittäin vähän benchmarking esimerkkejä. Olemme tottuneet jatkuvaan kasvuun ja rakentamiseen tyhjille tonteille, metsään tai pellolle, entisen rakenteen jatkoksi. Myös Salmelan tapauksessa hiipuvan kirkonkylän uusiutuminen perustuu kasvuun mutta uusiutuminen ja kasvu alkoivat olemassa olevan rakennetun ympäristön ytimestä ja olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämisestä.

Mäntyharjussa historia toistaa itseään hauskalla tavalla. Taas pitäjäntupa on tärkeässä roolissa keskuksen kehittämisessä. Nykyinen kunnanviraston alue sijaitsee keskeisellä paikalla ydinkeskustassa. Alue kytkeytyy luontevasti myös Asemanlammen alueeseen, jonka kehittämistä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin keskuksen kehittämisen jatkohankkeessa Vapaa-ajan asumisen kehittäminen Mäntyharjun keskustassa (Vaaske). Tavoitteena on monipuolistaa vapaa-ajan asumismuotojen tarjontaa, kehittää ja lisätä aktiviteetteja ja palveluja sekä hyödyntää ja vahvistaa Mäntyharjun keskuksen asemaa/imagoa vapaa-ajan ja turismin palvelukeskuksena.

Mäntyharjun ydinkeskuksessa on alue ja potentiaalia uusiutumiselle. Tulevaisuuden uskoa ja uusia liikeideoita uusiutumisen ja kestävän kasvun perustaksi tarvitaan kipeästi – omaa tekemistä, uusia salmeloita ja hoikkaloita. Nykyisin kuka tahansa voi yhä pienemmillä panoksilla päästä mukaan globaaliin businekseen? Hyvällä idealla voit olla huomenna miljonääri ja luoda elinvoimaa ja uusia työpaikkoja vaikka Mäntyharjulle. Kunnan tärkeäksi tehtäväksi jää tehdä keskuksen uusiutumiskehitys osaltaan mahdolliseksi luomalla vähintäänkin tilaa ydinkeskustaan uusille ideoille ja investoinneille.

Pelkkä uutinen Pieksämäen Ideaparkista muutaman vuoden takaa on hyvä esimerkki tulevaisuuden uskon merkityksestä. Nyt uutisen raunioilta on nousemassa Veturitallin alue kaupungin ydinkeskustaan. Se on puolestaan hyvä esimerkki päättäjien rohkeudesta ja tulevaisuuden uskosta.

Menestystä ja rohkeutta Mäntyharjun päättäjille ja toimijoille. Carpe diem!

Jarmo Vauhkonen

Jaa