Paluu artikkeleihin

Maakuntauudistus oli sopiva syyllinen

(04.04.2019)

Maakunta- ja sote-uudistuksen kaatumisen jälkeen poliittinen keskustelu on keskittynyt lähinnä soten kaatumisen syihin. Vaalien alla päähuomion on saanut se, miltä pohjalta seuraava yritys sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi käynnistyy. Maakuntauudistus on sivuutettu varsin vähin äänin. Toisin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle, monialaiselle maakunnalle ei puolueilta ole löytynyt laajaa tukea.

Kun maakunta- ja sote-uudistus kaatui, tavanomaiseen tapaan alkoi syyllisten etsiminen. Monialainen maakunta on ollut sopiva syyllinen koko uudistuksen kaatumiselle. On luotu mielikuvaa hallinnollisesta mammutista ja uudesta hallintohimmelistä. Näin ei olisi kuitenkaan ollut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon osuus koko uudistuksen rahoituksesta olisi ollut 93 prosenttia ja henkilöstöstä lähes 95 prosenttia. Muita kuin sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä on vaikea nähdä soteen verrattuna mammuttina.

Maakuntien elinvoiman edistäminen olisi ollut uusista tehtävistä tärkein. Maakunnat olisivat vastanneet aluekehityksestä, työvoimapalveluista, yritysten kasvupalveluista ja kaavoituksesta. Uudistuksen kaatuessa nämä elinvoimatehtävät ja kaikki muutkin uudelle maakunnalle kaavaillut tehtävät lukuun ottamatta sosiaali- ja terveydenhuoltoa pysyvät yhä hajallaan ja pirstaleisina pienissä yksiköissä – aluetason osin läpinäkymättömänä himmelinä.

Kaatuneen maidon perään on turha itkeä. Elinvoiman kehittäminen ei odota jälleen neljää vuotta. Uuden hallituksen tehtävänä on nopeasti löytää keinot, joilla koko Suomen kilpailukyvystä tullaan huolehtimaan.

Erityisen tärkeä osa uudistusta olisi ollut uudistaa nykyisin valtion tuottamia yritys- ja työvoimapalveluja. Talouden näkymien heikentyessä kasvua tukevat yrityspalvelut ovat keskeisiä talouden myönteisen kehityksen turvaamiseksi. On myös välttämätöntä turvata työvoiman tarjonnan ja kysynnän oikea kohtaaminen. Kasvupalveluja on uudistettava, vaikka maakunta- ja sote-uudistus jäi toteutumatta.

Kasvupalvelut on digitalisoitava nopeasti. Palvelut on siirrettävä pääosin tietoverkkojen kautta toteuttavaksi. Erilaiset tietojärjestelmät on viimeinkin koottava yhdeksi, asiakkaita palvelevaksi kokonaisuudeksi.

Kun laaja-alaisia maakuntia ei perusteta ainakaan nopeasti, keskeinen rooli kasvupalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa jää kunnille. Kuntien ja valtion viranomaisten yhteistyön on oltava saumatonta, kun kehitetään uudenlaisia yhteistyömalleja, joissa myös yksityiset ja kolmannen sektorin tuottajat voisivat olla mukana esimerkiksi ns. allianssi-mallin kautta.

Asiakkaiden tarpeiden on luonnollisesti ohjattava palvelujen tuottamista. Maakuntavalmistelussa oltiin eri puolilla Suomea jo pitkällä. Sidosryhmien kanssa tehty työ on hyödynnettävä. Yritysten tarpeita varten on laadittava asiakasstrategia, joka voidaan maakunnissa käynnistää ilman valtakunnallisia ohjeita. Kunnat ja maakuntien liitot kuntien yhteistyöeliminä yhdessä ely-keskusten kanssa muodostavat hyvän pohjan alueelliselle kasvupalvelujen tuottamiselle.

EU:n rakennerahastojen eli aluekehitys- ja sosiaalirahaston sekä EU:n maaseuturahaston merkitys on erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen talouskasvulle keskeinen. EU:n tulevan budjettikauden lainsäädäntövalmistelun kautta tulevat muutokset antavat mahdollisuuden arvioida myös kansallisia toimia uudella tavalla.

Jos maakuntauudistus olisi toteutunut, samassa kokonaisuudessa olisivat olleet EU:n aluekehitysrahasto, sosiaalirahasto ja maaseuturahasto. Tämä yhteen sovittaminen ja hallinnon yhtenäistäminen alueellisesti on mahdollista edelleen. Uudistuksen kaatumisesta huolimatta voidaan luoda kustannustehokas ja aluelähtöinen kokonaisuus, jossa yhdistyisivät kuntien, maakuntaliittojen ja ely-keskusten asiantuntemus ja demokraattinen päätöksenteko.

Samalla on sovitettava yhteen myös muita kansallisia ja EU:n rahoitusvälineitä kuten yritysrahoitusta ja TKI-rahoitusta. Tämä lisäisi toimenpiteiden vaikuttavuutta.

Maakunta- ja sote-uudistuksen hyviä tuloksia ei ole syytä hukata. Keskushallinnon yksityiskohtaisen ohjauksen sijaan on luotava rakentava yhteistyö maakuntien, kuntien ja valtion kesken.

Kirjoittaja on Etelä-Savon maakuntajohtaja.

Jaa