Maakuntablogi

Paluu artikkeleihin

 R.I.P. Hiljaisuuden huone, eläköön virtuaaliset luontoelämykset!

(09.01.2018)

Facebookissa kiertävä nimitesti tarjosi minulle matkalippua Mikkeliin, mutta jos tämä isoveli olisi yhtään tarkemmin valvonut minua, se olisi ehdottanut sarjalippua Lustoon. Lasten ollessa pieniä lomailimme useita kertoja Punkaharjulla niin, että päiviin mahtui kaksikin käyntiä Lustossa – ennen ja jälkeen päiväunien. Laskelmiemme mukaan nyt kouluikäiset lapsemme ovat kukin käyneet elämänsä aikana vähintään 30 kertaa Lustossa ja ainakin tuplaten sen Hiljaisuuden huoneessa. Ei nimittäin kertaakaan, että hiljaisuus ei olisi vetänyt puoleensa useita kertoja samalla käynnillä. Näin ollen oli itsestäänselvyys, että teimme vielä loppiaisviikonloppuna koko perheenä pyhiinvaellusmatkan Hiljaisuuden huoneeseen ennen kuin se hiljeni täysin.

Joku tässä museossa ja virtuaalisessa luontoelämyksessä on vaan ollut niin koukuttavaa, että se on vetänyt kerta toisensa jälkeen puoleensa. Viimeisinä vuosina huoneessa on toki saanut bongailla norpan, kuikan, hirven jne lisäksi teknisiä häiriöitä, mutta silti se on ollut kokemisen arvoinen ja vetänyt hiljaiseksi. Kun virtuaalinen luonto on meille luonnon, metsän ja hiljaisuuden keskellä kasvaneille näin vaikuttava elämys, niin sitä se on aivan varmasti kansainvälisillekin matkailijoille.

Terveyttä ja hyvinvointia haetaan luonnosta niin aktiivisesti, että puhutaan matkailun megatrendistä. Puhtautta ja hiljaisuutta -artikkelissa Luonnonvarakeskuksen professori Liisa Tyrväinen kertoo, että tutkimuksissa luontomatkailijoiden odotuksissa ja toiveissa päällimmäisiksi nousevat hiljaisuus ja rauha, puhdas luonto sekä kaunis ja rakentamaton maisema. Jotta luontomatkailija voi nyt ja jatkossakin nämä kokea, on meillä suhteellisen hankala yhtälö ratkaistavana. Jos luontomatkailua ei toteuteta vastuullisesti, pääasiassa lihasvoimalla liikkuen ja hallitusti, uhkaavat luonnon voimavarat puhtaus ja hiljaisuus ehtyä

Irlantiin suuntautuneella opintomatkalla vierailin syksyllä ekoturismikohteissa, mm. Doolin Cavessä. Siellä viestittiin Leave no Trace –periaatteista mm. näin: Take your time & have a rest! Take nothing but pictures, leave nothing but footprints, kill nothing but time. Jos kulkijoita ja jalanjäljenjättäjiä on tuhansia, on matkailijavirtoja pystyttävä hallitsemaan ja jopa rajoittamaan herkästi haavoittuvassa luonnossa. Vastuullisen ja kestävän matkailun periaatteet on siis oltava meillä tiukasti takaraivossa, kun järviluontoa ja Saimaata viemme maailmankartalle.

Aitoja luontoelämyksiä eivät virtuaaliset kokemukset korvaa. On kuitenkin muistettava, että virtuaalinen luontoelämys ei riko luonnonrauhaa, pilaa tai kuormita luontoa, vaan on vastuullista ja kestävää matkailua parhaimmillaan. Virtuaalisesti voi saavuttaa ja kokea eri luontokohteita ja vuodenaikoja ja jopa sen hiljaisuuden.

Uskon ja toivon vahvasti, että Hiljaisuuden huoneen tilalle rakentuu joku ainakin yhtä vaikuttava virtuaalinen luontoelämys. Niin Lusto kuin muutkin käyntikohteemme tarvitsevat Hiljaisuuden huoneensa tai Siimeksensä, joissa kävijä voi aistia ja kokea luonnonrauhaa ja hiljaisuutta kuormittamatta itse luontoa. Jos haluamme pitää markkinointilupauksemme Lake Saimaa – Purest Finland, on luonnon ja Saimaan virtuaalinen kokeminen oltava niin matkailijoille kuin meille paikallisillekin asukkaille mahdollista ja varteen otettava vaihtoehto, ja nykytekniikalla sen ei luulisi olevan edes vaikeaa!

Heli Gynther
kehittämispäällikkö, matkailu ja kulttuuri

Jaa

Kommentit

Lisää kommentti